Kunta

Jokainen Suomessa asuva on jonkin kunnan asukas eli kirjoilla jossakin kunnassa. Kunnat ja niiden toiminta on keskeinen osa jokaisen suomalaisen elämää. Käytämme kuntien ylläpitämiä palveluja, kuten kouluja, katuja ja terveyspalveluja. Kotimme sijaitsee jonkin kunnan alueella. Julkishallinnon organisaatioista kunnan toiminta on kaikkein lähimpänä ihmisten arkielämää. Kunnilla on velvoite turvata asukkailleen tietyt peruspalvelut. Sillä on verotusoikeus ja itsenäinen päätösvalta.

TEHTÄVÄT

Kunta ja valtio jakavat Suomessa julkishallinnon tehtävät. Suomessa kunnilla on paljon tehtäviä verrattuna muihin Euroopan valtioihin. Tärkeimpiä kuntien tehtäviä Suomessa on terveydenhuollon ja koulutuksen tarjoaminen kuntalaisille. Niihin menee ylivoimaisesti suurin osa kuntien rahoista. Kuntarakenne on Suomessa ollut viime vuosina murroksessa, kun kuntien valtiolta saamaa rahaa on vähennetty ja pienet kunnat ovat liittyneet suurempiin, koska eivät itsenäisinä pystyneet hoitamaan kunnille velvoitettuja tehtäviä.

Tähän mennessä sosiaali- ja terveyspalveluista vain erikoissairaanhoito on ollut kuntia suurempien yksiköiden, kuten kuntayhtymien, vastuulla. Vuoden 2019 alusta lähtien suuri osa kuntien palveluvastuusta, perussairaanhoito ja muut sote-palvelut, siirtyvät suuremmille itsehallintoalueille. Nämä palvelut ovat vastanneet kuntien budjetissa jopa 60 prosenttia, ja uudistus tarkoittaakin merkittävää muutosta kuntien hallinnossa. Sote-palvelujen lisäksi myös muita palveluvastuita, kuten toisen asteen koulutus, työllisyydenhoito, maahanmuutto ja pelastustoimi, on suunniteltu siirrettäväksi  pois kuntien vastuulta.

Uudistuksenkin jälkeen kunta on velvoitettu tarjoamaan asukkailleen kulttuuri- ja liikuntapalveluja, varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen, teknisen infrastruktuurin, sekä työ- ja elinkeinopalveluja. Kulttuuri- ja liikuntapalveluihin sisältyvät muun muassa museot, uimahallit, jäähallit, ulkoliikuntapaikat ja kirjastot. Infrastruktuuria ovat puolestaan liikenneverkosto, energiaverkot, jätehuolto ja tietoliikenne. Työllisyys- ja elinkeinopalveluilla kunta pyrkii mahdollistamaan yrityksille mahdollisuudet onnistua liiketoiminnassaan ja työpaikan mahdollisimman monelle kuntalaiselle.

TOIMIELIMET

Suomessa kuntien ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, jota kaupungeissa kutsutaan kaupunginvaltuustoksi. Kunnanvaltuusto valitaan demokraattisilla vaaleilla, ja sen tarkoituksena on edustaa laajasti ja kattavasti kunnan asukkaita. Kunnanvaltuusto valitaan neljän vuoden välein, ja ehdolle voi asettua 18 vuotta täyttänyt kunnan asukas. Kunnanvaltuuston kokoukset ovat yleisölle avoimia tilaisuuksia.

Toinen keskeinen päätöksentekoelin kunnissa on kunnanhallitus, jota kaupungeissa kutsutaan kaupunginhallitukseksi. Kunnanhallitus valmistelee valtuustossa käsitteleviä asioita ja toimeenpanee päätöksiä. Kunnanhallituksessa on jäseninä vain kunnanvaltuutettuja, mutta kokouksiin osallistuu myös viranhaltijoita ja välillä myös muita henkilöitä, kuten elinkeinoelämän edustajia. Valtuuston ja hallituksen logiikka toimii siis hieman samalla tavoin kuin hallituksen ja eduskunnan työnjako valtion tasolla, tosin kunnissa ei ole samanlaista hallitus‒oppositio-asetelmaa kuin eduskunnassa.

Koska kunnilla on monia eri vastuualueita, toimialojen päätöksentekoa on jaettu lautakuntiin. Monesti kunnassa on esimerkiksi sivistyslautakunta, joka päättää koulutusasioista, terveyslautakunta, joka päättää sosiaali- ja terveysasioista sekä yhdyskuntalautakunta, joka päättää tieverkostosta ja kaavoituksesta. Lautakuntien nimet vaihtelevat kunnittain. Lautakuntien lisäksi kunnilla voi olla johtokuntia, jaostoja ja toimikuntia ja näiden lisäksi vielä epävirallisia johtoryhmiä ja työryhmiä, joissa ei kuitenkaan voi tehdä virallisia päätöksiä. Toimielinten määrä ja laatu riippuu kuntien hallintomallista ja –säännöstä.

Kunnanvaltuutetut ovat poliitikkoja, jotka usein on valittu valtuutetuiksi jonkin puolueen listalta. Valtuuston jäsenet muodostavat valtuustoryhmiä, jotka yleensä jakautuvat puoluetaustan perusteella. Monesti kunnalla on siis keskustan, vihreiden, sdp:n ja muiden puolueiden valtuustoryhmiä. Valtuutetut voivat muodostaa myös omia valtuustoryhmiä, joiden taustalla ei välttämättä tarvitse olla puoluetta. Tällaiset ryhmät ovat usein sitoutumattomia. Valtuustoryhmät eivät ole kunnan virallisia toimielimiä, ja ne kokoontuvat tarpeen mukaan, yleensä ennen tärkeitä kokouksia.

Valtuustoryhmät voivat yhdessä muodostaa koalitioita. Tällöin tarkoituksena on, että koalitiolla on valtuustossa enemmistö, jotta se voittaa äänestyksiä. Koalitio ja siihen kuuluvat valtuustoryhmät pitävätkin tapaamisia usein ennen tärkeitä kokouksia. Niissä pyritään sopimaan koalition yhteinen kanta, jotta asiasta äänestettäisiin kokouksessa yhtenäisesti.

TYÖNTEKIJÄT

Kuntien työntekijöitä, jotka ovat kuntaan virkasuhteessa, sanotaan viranhaltijoiksi. Heidän tehtävänsä on valmistella oman toimialansa asioita ja esitellä niitä poliitikoille lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Ylimmillä viranhaltijoilla on kunnissa huomattava valta, ja viranhaltijoiden suurta valtaa monesti kritisoidaankin. Voidaan nimittäin ajatella, että viranhaltijat eivät edusta kuntalaisia samalla tavoin kuin kuntalaisten itse valitsema valtuusto.

Viranhaltija on yleensä käsiteltävän asian paras asiantuntija, ja tämän vuoksi hänen näkemykseensä on helppo luottaa. Poliitikkojen tulisikin tutustua asiaan itse huolella, jotta he tarvittaessa kykenevät kyseenalaistamaan viranhaltijan näkemykset. Koska kunnassa valtuutetut ja muut poliitikot eivät pääosin ole täyspäiväisiä päättäjiä, aikaa perehtymiselle on rajatusti, mikä tekee päätöksenteosta joskus haasteellista.

PÄÄTÖKSENTEKO

Kunnissa päätöksentekoprosessi etenee niin, että päätettävä asia saapuu kunnan päätettäväksi jonkin yhteisesti sovitun suunnitelman, lain tai muun ylemmän tahon velvoitteesta. Lisäksi asia voi tulla päätettäväksi kunnanvaltuutetun tekemästä aloitteesta tai kuntalaisaloitteesta. Asia käsitellään ensin sitä hoitavassa lautakunnassa, josta se etenee kunnanhallituksen käsittelyyn. Lopuksi asia käsitellään kunnanvaltuustossa. Päätöksentekoprosessin aikana asiaa käsitellään myös epävirallisissa tapaamisissa, kuten valtuustoryhmien, johtoryhmän tai muiden työryhmien kokouksissa.

Päätöksentekoprosessi on pääpiirteissään tämä, mutta kuntien päätöksenteossa on eroja sen vuoksi, että kunnilla on erilaisia hallintomalleja. Kunnan hallintosäännössä määrätään, miten päätöksenteko kunnissa etenee. Joissakin Suomen kunnissa on otettu käyttöön niin kutsuttu pormestarimalli, jossa kuntaa johtaa kunnanjohtajan sijaan pormestari. Jotkin pienemmät asiat, kuten työntekijöiden valinnat, päätetään ainoastaan viranhaltijoiden keskuudessa.

KUNTIEN RAHOITUS

Kunnilla on tärkeä vastuu järjestää palveluja kuntalaisille, ja palvelujen tuottaminen luonnollisesti maksaa. Jokainen kuntalainen maksaa omaan kotikuntaansa kunnallisveroa, jolla kunta rahoittaa osan palveluistaan. Kunnallisvero on tasavero, eli se on kaikille yhden kunnan asukkaille sama prosenttiosuus kuntalaisen tuloista. Hyvätuloinen kuntalainen maksaa siis suhteellisesti samaa mutta absoluuttisesti suurempaa veroa kunnalle kuin pienituloinen kuntalainen. Pienituloiset kuntalaiset saavat kuitenkin verovähennyksiä, joiden takia he maksavat suhteellisestikin pienempää veroa kunnalle.

Joissakin kunnissa suurituloisia asukkaita on paljon, mikä luonnollisesti vaurastuttaa kuntaa. Tällöin kunnan ei tarvitse pitää kunnallisveroprosenttia korkeana, ja alhaisen veron kuntaan muuttaa tästä syystä mielellään lisää asukkaita. Kunnassa, jossa asuu lähinnä pienituloista väestöä, kunnallisverosta saatavat tulot ovat pienet. Osa kunnista tulee paremmin toimeen kuin toiset.

Koska valtio velvoittaa kuntaa tuottamaan palveluita, se myös antaa kunnalle rahaa palvelujen tuottamista varten. Valtion rahoitusta kutsutaan valtionosuuksiksi. Valtionosuuksien on tarkoitus tasata kuntien välistä taloudellista epätasa-arvoa. Valtionosuuksia jakavat ministeriöt, ja niiden määrään vaikuttavat esimerkiksi väestön ikärakenne: Jos kunnassa on paljon vanhuksia, kunta tarvitsee rahaa erityisesti vanhusten palveluihin. Jos kunnassa on paljon lapsia, kunta tarvitsee rahaa erityisesti koulujen ylläpitämiseen.