Valtio

Valtiolla on julkinen valta sille kuuluvissa asioissa omalla alueellaan. Se hoitaa kansakunnan julkista taloutta, oikeusjärjestelmää ja hallintoa. Kaikki maapallon asukkaat ovat jonkin valtion kansalaisia. Valtioita johdetaan eri tavoin, Suomessa käytössä on edustuksellinen demokratia.

 

EDUSKUNTA

Edustuksellinen demokratia tarkoittaa, että valta Suomessa kuuluu kansalle ja että kansa valitsee vallankäyttäjiksi omat edustajansa. Eduskunta, johon kansalaiset Suomessa edustajansa valitsevat, on ylin valtioelin. Sillä on valtiossamme suurin valta julkisen sektorin asioissa, mutta sen valta ulottuu välillisesti myös muihin sektoreihin.

Perustuslaissa (1. luku 3 §) sanotaan, että eduskunnalla on Suomessa lainsäädäntövalta. Eduskunta siis päättää Suomen laeista, niiden säätämisestä ja muutoksista. Koska Suomessa ylin valta on eduskunnalla eli parlamentilla, Suomen hallintojärjestelmä on parlamentaarinen. Tämä tarkoittaa, että eduskunta ohjaa hallitusta, jonka eduskunta myös valitsee. Eduskunta päättää laeista ja hallitus toimeenpanee ne.

Täysistunto on eduskunnan täysistuntosalissa pidettävä kokous, jossa kaikki kansanedustajat ovat mukana tekemässä päätöksiä. Eduskunnalle annetaan esityksiä, joista se päättää, toimitaanko esityksen mukaisesti vai ei. Esityksen antaa useimmiten hallitus, mutta se voi olla myös kansanedustajan tekemä lakialoite tai kansalaisaloite. Kun eduskunta vastaanottaa lakiesityksen, siitä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu, jossa päätetään, lähetetäänkö esitys valiokunnan käsiteltäväksi. Valiokunta tekee esityksestä mietinnön, minkä jälkeen se palaa eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Ensimmäisessä käsittelyssä päätetään tulevan lain sisällöstä. Toisessa käsittelyssä päätetään, hyväksytäänkö uusi laki vai ei.

Valiokunnat ovat eduskunnan alaisia toimielimiä, joissa kaikki eduskunnan päätökset valmistellaan. Eduskunnassa on 16 valiokuntaa, joilla kullakin on oma toimialansa. Toimialat on jaettu vastaamaan ministeriöiden jakoa toimialoihin. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunta vastaa liikenne- ja viestintäministeriön toimialaa. Valiokunnissa istuu eduskunnan jäseniä eli kansanedustajia.

Eduskuntaryhmät ovat puolueiden omia ryhmiä eduskunnassa. Yhden puolueen kansanedustajat muodostavat yhdessä eduskuntaryhmän. Eduskuntaryhmät pitävät säännöllisesti kokouksia, joissa sovitaan, mitä mieltä ryhmä on eduskunnan käsittelyyn tulevista päätösasioista. Kokouksissa päätetään siis ryhmän kanta. Ryhmän on äänestettävä yhtenäisesti, jotta äänestyksiä voidaan voittaa. Joissakin asiakysymyksissä, kuten eettisissä asioissa, ryhmä voi antaa jäsenille vapauden äänestää, miten parhaaksi näkee. Tällaista asiakysymystä sanotaan omantunnon kysymykseksi.

Kansanedustajan tehtävä on nimensä mukaisesti edustaa kansaa. Kansanedustajan työhön kuuluu paitsi työskentelyä eduskunnan täysistunnossa ja valiokunnissa myös muita edustustehtäviä. Kansanedustajien ajatellaan olevan erityisesti oman vaalipiirinsä edustajia. Monesti he ovat mukana kotikuntansa kuntapolitiikassa.

Kansanedustaja voi yksin tai muiden kansanedustajien kanssa tehdä aloitteita ja esittää kysymyksiä ministereille. Aloite voi koskea lain säätämistä, muuttamista tai kumoamista, talousarviota tai jotakin toimenpidettä. Eduskunnan kyselytunnilla kansanedustajat esittävät kysymyksiä asiasta vastaavalle ministerille täysistuntosalissa. Kyselytunnit usein televisioidaan. Kansanedustaja voi myös esittää ministerille kirjallisen kysymyksen, jonka vastaus toimitetaan myös kirjallisesti.

Opposition kansanedustajat voivat tehdä hallitukselle välikysymyksen. Välikysymyksen tekeviä kansanedustajia tulee olla vähintään 20. Hallitus vastaa välikysymykseen, minkä jälkeen eduskunta keskustelee aiheesta. Lopuksi äänestetään, onko hallituksella vielä eduskunnan luottamus: äänestääkö yli puolet eli ehdoton enemmistö eduskunnasta, että luottaa yhä hallitukseen.

Eduskuntaan kuuluu 200 kansanedustajaan, jotka valitaan neljän vuoden välein pidettävillä eduskuntavaaleilla.
Puhemies johtaa eduskunnan keskustelua. Puhemies on valtion hierarkiassa seuraava presidentin jälkeen, joten tehtävä on todella huomattava. Puhemies on kansanedustaja ja tavan mukaan jonkun muun kuin pääministeripuolueen jäsen. Puhemiehellä ei kuitenkaan muiden kansanedustajien tavoin ole oikeutta ottaa näkyvästi kantaa poliittisiin kysymyksiin, koska hän ei saa suosia mitään puoluetta.

Täysistuntosalissa puhemies istuu salin edessä korokkeella. Kansanedustajat istuvat kaaressa siten, että puhemiehestä katsottuna oikeassa reunassa istuvat oikeiston ja vasemmassa reunassa vasemmiston kansanedustajat. Ministerit istuvat omassa aitiossaan puhemiehen vasemmalla puolella. Puhemiehen oikealla puolella on aitio virkamiehiä varten.

PRESIDENTTI

Tasavallan presidentti on Suomen valtion päämies. Perustuslaissa määrätään, mitkä tehtävät kuuluvat presidentin hoidettaviksi. Presidentille kuuluu myös joitakin muissa laeissa määrättyjä tehtäviä.

Presidentin valtaoikeuksista on käyty paljon keskusteluja. Presidentin valtaa on vähennetty vuosien saatossa merkittävästi. Presidentti ei voi toimia tehtävässään enää 12 vuotta (kahta kautta) pidempään eikä hajottaa yksin hallitusta. Enää presidentti ei myöskään kokoa hallitusta, vaan tehtävän hoitaa pääministeri. Valtakunnan päämiehenä presidentin kenties näkyvin tehtävä on Suomen ulkosuhteiden hoitaminen, jota presidentti tekee yhdessä hallituksen kanssa.

Presidentin tehtävän sanotaankin nykyään olevan lähinnä edustuksellinen. Todellinen ylin poliittinen valta on Suomessa nykyisin pääministerillä.

Presidentillä on kuitenkin tehtävänsä lainsäädäntötyössä. Kun eduskunta on hyväksynyt uuden lain, se menee presidentin vahvistettavaksi. Jos presidentti ei vahvista lakia kolmessa kuukaudessa, sen käsittely palautuu eduskunnalle. Tämän jälkeen eduskunta voi hyväksyä lain ilman presidentin vahvistusta. Lakien sisältöön presidentti voi vaikuttaa vain ulkopoliittisissa asioissa.

Presidentillä on oikeus määrätä pidettäviksi ennenaikaiset eduskuntavaalit. Viimeksi tätä oikeutta on käyttänyt presidentti Kekkonen vuonna 1975.

Presidentillä on jonkin verran nimitystehtäviä. Presidentti ensinnäkin nimittää pääministerin tehtäväänsä sen jälkeen, kun eduskunta on valinnut pääministeriksi nimitettävän henkilön. Presidentti nimittää myös muut hallituksen jäsenet, mutta ei osallistu hallitusneuvotteluihin. Lisäksi presidentin tehtäviin kuuluu nimittää muun muassa valtakunnansyyttäjä ja Suomen Pankin pääjohtaja.

Presidentti toimii Suomen puolustusvoimien eli armeijan ylipäällikkönä. Tässä tehtävässä presidentti päättää muun muassa sotilaallisen puolustuksen suurista muutoksista. Armeijaan liittyviä päätöksiä hän tekee yhdessä puolustusministerin ja Suomen rajan vartiointiin liittyviä päätöksiä yhdessä sisäministerin kanssa. Presidentti ei saa yleisesti luovuttaa tehtäviään muille. Ainoa poikkeus tästä on poikkeuksellisina aikoina, kuten sota-aikana, jolloin presidentti voi luovuttaa armeijan ylipäällikön tehtävät toiselle Suomen kansalaiselle.

Suomen kansainvälisiä suhteita presidentti hoitaa yhdessä hallituksen ja eduskunnan kanssa. Euroopan unionin asioista päättäminen ei kuulu presidentin vaan hallituksen ja eduskunnan tehtäviin. Presidentti edustaa Suomea kansainvälisissä tapahtumissa ja tekee valtiovierailuja ulkomaille.

Viime vuosina on jopa keskusteltu, tarvitaanko presidenttiä Suomessa enää ollenkaan. Presidentti on suomalaisille kuitenkin tärkeä instituutio ja symboli, valtakuntamme keulakuva. Tästä kertoo muun muassa se, että suomalaiset äänestävät kaikkein ahkerimmin juuri presidentinvaaleissa. Presidentti onkin suomalaisille erityisesti arvojohtaja: presidentin katsotaan edustavan maailmalla suomalaisille tärkeitä arvoja, kuten vapautta, demokratiaa ja rauhaa.

HALLITUS

Hallitus eli valtioneuvosto käyttää Suomessa ylintä toimeenpanovaltaa. Suomessa on parlamentaarinen hallitustapa, joka tarkoittaa, että parlamentilla eli eduskunnalla on ylin valta ja että hallitus on riippuvainen eduskunnan luottamuksesta. Hallituksen muodostaminen alkaa aina eduskuntavaalien jälkeen, jolloin edellinen hallitus anoo vapautusta presidentiltä.

Eduskuntavaalien tuloksella on tärkeä vaikutus siihen, mitkä puolueet muodostavat uuden hallituksen. Tavan mukaan eduskuntavaalien voittajat menevät hallitukseen eli ottavat hallitusvastuun, kun taas vaalien häviäjät menevät oppositioon. Vaalien voittajia ja häviäjiä on kuitenkin joskus vaikea määrittää. Jokin puolue saattaa menettää huomattavasti kannatustaan mutta olla silti suurin puolue. Vaalien voittajan ei myöskään tarvitse ottaa hallitusvastuuta. Tällainen tilanne oli vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin perussuomalaiset saivat merkittävän vaalivoiton mutta jäivät silti oppositioon.

Eduskuntavaaleissa suurimman kannatuksen saaneen puolueen puheenjohtajasta tulee yleensä päähallitusneuvottelija ja lopulta pääministeri. Pääministeri valitsee oman ja puolueensa poliittisten tavoitteiden mukaan, mitkä puolueet haluaa kanssaan hallitukseen. Yleensä toistensa kanssa hyvin eri mieltä olevat puolueet eivät muodosta yhdessä hallitusta, koska hallituksen olisi mahdotonta tehdä päätöksiä, jos sen jäsenet ovat yhtä mittaa eri mieltä asioista. Tästäkin on kuitenkin poikkeuksia.

Hallitusneuvotteluissa jaetaan ministerinsalkut. Neuvotteluissa päätetään myös, montako ministeriä hallitukseen tulee. Pääministeripuolueet ja muut suurimmat puolueet saavat yleensä eniten salkkuja ja usein myös kaikkein ”painavimmat” eli merkittävimmät salkut. Näitä ovat pääministerin salkun lisäksi erityisesti valtiovarainministerin ja ulkoministerin salkut.

Valtioneuvoston yleisistunto kokoontuu kerran viikossa, yleensä torstaisin kello 13. Yleisistunnossa hallitus tekee viralliset päätöksensä. Ennen yleisistuntoa keskiviikkoiltana on yleensä hallituksen iltakoulu, jossa keskustellaan yleisistuntoon tulevista asioista mutta jossa ei tehdä virallisia päätöksiä. Perjantaisin kello 11.00 on hallituksen presidentin esittely, jossa tasavallan presidentti hyväksyy hallituksen valmistelemia lakeja, tekee päätöksiä kansainvälisistä asioista ja päättää nimityksistä.

MINISTERIÖT

Valtioneuvoston alaisuudessa toimii tällä hetkellä 12 ministeriötä, jotka valmistelevat lakeja ja toimivat omien toimialojensa asiantuntijoina. Kunkin ministerin toimiala vastaa tietyn ministeriön toimialuetta. Ministeriöt ovat kuitenkin pysyvämpiä organisaatioita eivätkä vaihdu ministerinsalkkujen mukaan. Salkkuja voidaan jakaa esimerkiksi niin, että yhdellä ministerillä on vastuualueita useassa eri ministeriössä.

Ministeriöiden toimialaa koskevat lainsäädännölliset päätökset tehdään eduskunnassa. Kukin ministeriö toimii valtioneuvoston ja samalla eduskunnan alaisuudessa ja vastaa oman toimialansa päätösten valmistelusta ja toimeenpanosta.

Valtioneuvoston kanslia (VNK) toimii eräänlaisena yleisministeriönä, sillä sen vastuulle kuuluvat monet ministeriöiden yhteiset asiat. Se vastaa yleisistä EU-asioista (jokainen ministeriö hoitaa oman alansa EU-asiat) ja toimii pääministerin avustajana hallituksen johtamisessa. Lisäksi VNK vastaa valtion omistajapolitiikkaan liittyvien asioiden käsittelystä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on nuorten kannalta ehdottomasti yksi tärkeimmistä ministeriöistä. OKM:ssä valmistellaan valtioneuvoston käsiteltäväksi ensinnäkin Suomen perus- ja toisen asteen koulujen kannalta merkittäviä asioita. Ministeriö muun muassa tekee esitykset siitä, miten jaetaan rahoitusta, jolla kunnat ja yksityiset toimijat järjestävät opetusta eri puolilla Suomea. Kuntien saama opetukseen tarkoitettu rahoitus on viime vuosina vähentynyt, mikä on vaikuttanut muun muassa siihen, että haja-asutusalueiden kouluja on jouduttu lopettamaan ja yhdistämään toisiin kouluihin. Tämä vaikuttaa luonnollisesti monen lapsen ja nuoren arkeen, kun matkat kouluihin pitenevät ja opetusryhmien koot kasvavat.

Eduskunnan säätämässä perusopetuslaissa määrätään, mitä aineita kouluissa opetetaan. Opetettavien aineiden tuntimääristä määrätään valtioneuvoston asetuksella. Tuntimääriä koskeva asetus valmistellaan OKM:ssä ja käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. OKM:n alaisuudessa toimivassa Opetushallituksessa tehdään kouluissa opetettavien oppiaineiden opetussuunnitelmien perusteet, joiden pohjalta kunnat tekevät tarkemmat opetussuunnitelmat. Jokaisen opettajan tulee siis opettaa oppilaille aiheita, jotka Opetushallitus ja kunnat ovat opetussuunnitelmissa määränneet opetettaviksi. Koulut tekevät yleensä vielä koulukohtaiset suunnitelmat, joiden pohjalta opettajat suunnittelevat opetuksen.

OKM valmistelee valtioneuvostolle myös korkeakouluja eli yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevia asioita. Poliisiammattikorkeakoulua, joka kuuluu sisäministeriön hallinnon alalle, lukuun ottamatta kaikki Suomen ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat OKM:n hallinnon alalla. Ammattikorkeakoulut ovat Suomessa osakeyhtiöitä, yliopistot puolestaan itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Monissa kunnissa kunta omistaa osan ammattikorkeakoulun osakeyhtiöstä, jolloin kunnalla on edustus ammattikorkeakoulun päätöksentekoelimissä. Yliopistoilla ei ole tällaista suhdetta kuntaan. Kunnassa ollaan toki kiinnostuneita myös yliopiston asioista, sillä ne ovat ammattikorkeakoulujen tavoin kunnalleen merkittävä vetovoimatekijä.

Myös korkeakoulujen opetuksen sisällöistä, määristä ja tutkinnoista päätetään valtioneuvostossa, jolle OKM valmistelee aiheesta esityksiä. Ministeriössä muun muassa suunnitellaan, mitä koulutusta on järkevää järjestää missäkin päin Suomea.

OKM:n hallinnon alaan kuuluu myös nuorisopolitiikka. Ministeriö valmistelee nuoria koskevia lakeja ja ohjaa varoja nuorison kasvua ja hyvinvointia tukevaan työhön. OKM:n myöntämät avustukset ovatkin merkittävä tulonlähde monille nuorisojärjestöille.

Nuoria lähellä oleva OKM:n toimiala ovat myös kulttuuri ja liikunta. Kulttuurin ja liikunnan edistämiseksi ministeriö järjestää erilaisia hankkeita ja tukee rahallisesti liikunnan ja kulttuurin eteen tehtävää työtä. OKM:n toimialaan kuuluu edellä mainittujen alojen lisäksi kirjastot, uskontoon liittyvät asiat sekä tekijänoikeusasiat. Opetuksen, kulttuurin ja liikuntatoiminnan tavoin kirjastopalvelut ovat kuntien vastuulla, mutta ministeriö rahoittaa niitä valtionosuuksilla.

Valtiovarainministeriö (VM) hallinnoi nimensä mukaisesti valtion varoja valtiovarainministerin johdolla. Se valmistelee valtion talous- ja finanssipoliittisia asioita ja tekee valtion talousarvion eli budjetin. VM:n toimialaan kuuluu Verohallinto ja lisäksi joukko muita virastoja, kuten aluehallintovirastot ja maistraatit. Lisäksi VM johtaa Suomen tullia.

Ulkoasiainministeriössä (UM) johdetaan Suomen ulkopolitiikkaa eli Suomen suhteita muihin maihin. Tähän kuuluu paljon eri asioita, muun muassa Suomen asema kansainvälisesti, kauppasuhteet muihin maihin ja turvallisuusasiat. Suomi osallistuu EU:n lisäksi myös muiden kansainvälisten yhteisöjen, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) toimintaan. Suomen jäsenyyttä kansainvälisissä yhteisöissä (lukuun ottamatta EU:n muita kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita) hallinnoidaan UM:ssä.

Sisäministeriö (SM) vastaa Suomen sisäisen turvallisuuden toimialasta, johon lasketaan kuuluvaksi poliisitoimi, pelastustoimi, hätäkeskustoiminta, rajavartiosto sekä meripelastus. Sisäministeriö vastaa myös maahanmuuttoon kuuluvista asioista. Lisäksi sisäministeriö ylläpitää siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksia.

Oikeusministeriön (OM) alaisuuteen kuuluvat oikeuslaitosta ja tuomioistuimia koskevat asiat. Oikeusministeriö valmistelee lait, jotka koskevat valtiosääntöoikeutta, yleistä hallinto-oikeutta, yksityisoikeutta sekä rikos- ja prosessioikeutta. Lisäksi OM valmistelee lait, jotka eivät kuulu minkään muun ministeriön toimialaan. Oikeusministeriön asioihin kuuluu myös muun muassa vaalien järjestäminen, nimilautakunnan sekä puoluerekisterin toiminta.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alaan kuuluvat Suomen työmarkkinat, työllisyyspolitiikka, innovaatio- ja teknologiapolitiikka, yrittäminen ja muu elinkeinotoiminta. TEM on mukana työriitojen sovitteluissa ja vastaa lisäksi kuluttajaviranomaisten toiminnasta, kilpailun edistämisestä ja maahanmuuttajien kotouttamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) vastaa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisesta. Sosiaali- ja terveysalan palvelujen tuottaminen kansalaisille on kuntien vastuulla ja sote-uudistuksen myötä ne siirtyvät itsehallintoalueiden vastuulle. STM siis ohjaa, miten kuntien ja vastaisuudessa itsehallintoalueiden tulee sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää. Sosiaali- ja terveyspalveluja ovat lääkäri- ja sairaanhoitopalvelut, toimeentulo- ja muut sosiaaliviranomaisten palvelut sekä muut ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävät palvelut. STM:n alaisuuteen kuuluu myös monia toimijoita, esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys RAY, Alko ja Kansaneläkelaitos Kela.

Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) toimialaan kuuluvat nimensä mukaisesti liikenne- ja viestintäpolitiikka. Liikenneasioissa ministeriö hoitaa valtiolle kuuluvia tehtäviä. Osa esimerkiksi tieliikenteen huoltotöistä kuuluu kuntien vastuualueeseen. LVM vastaa liikenneverkon ja -turvallisuuden ylläpidosta ja liikennejärjestelmän ympäristöhaittojen ehkäisystä. Esimerkiksi VR:n johtaminen kuuluu LVM:n toimialaan. Viestinnän osalta LVM vastaa muun muassa tietoliikenneasioista, tietoturvallisuudesta sekä Postin ja Yleisradion johtamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) hoitaa maa- ja metsätalouden alaa, jotka ovat ihmisten elinkeinoja erityisesti maaseudulla. Alaan kuuluu muun muassa ruokatuotanto, kuten maanviljely ja karjankasvatus, kala- ja riistakantojen hoito sekä metsien huolto ja suojelu. MMM tukee maaseudun elinvoimaisuutta vastapainona sille, että suurin osa ihmisistä asuu nykyään suurissa kaupungeissa ja muissa kasvukeskuksissa. Lisäksi MMM hoitaa eläinsuojeluasiat Suomessa.

Ympäristöministeriön (YM) toimiala on osittain yhteinen MMM:n kanssa, sillä myös YM hoitaa ympäristönsuojeluasioita. Sen toimialaan kuuluu yhdyskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien lakien valmistelu. YM hoitaa paitsi luonnon myös rakennetun ympäristön asioita valtion tasolla. Lisäksi YM hoitaa asumiseen liittyviä asioita ja vastaa muun muassa siitä, että asuntojen määrä ja laatu Suomessa vastaavat kansalaisten tarpeita.

Puolustusministeriö (PLM) vastaa Suomen maanpuolustuksen eli armeijan toiminnasta ja näin maamme kansallisesta turvallisuudesta. Ministeriö huolehtii, että armeijalla on toimiakseen tarpeeksi resursseja ja että Suomessa säilyy kansallinen puolustustahto. että PLM:n tehtävänä on myös tehdä kansainvälistä puolustuspoliittista yhteistyötä ja kriisinhallintaa.

VALTION ALUEHALLINTO

Valtiolla on aluehallinnon organisaatioita, joiden avulla ministeriöt hoitavat tehtäviään alue- ja paikallistasolla. Valtion aluehallinto on kokemassa itsehallintouudistuksen myötä suuren muutoksen.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia on Suomessa 15. ELY-keskukset kehittävät alueita tahoillaan ja jakavat EU-rahoitusta muun muassa maaseutuyrittäjille. Nykysin työ- ja elinkeinotoimistot ovat ELY-keskusten alaisuudessa. ELY-keskukset hoitavat muun muassa ympäristö-, maaseutu-, maahanmuutto- ja tieliikenteeseen kuuluvia asioita. Näin ollen niille kuuluu monien eri ministeriöiden hallinnon alaan kuuluvia tehtäviä.

Aluehallintovirastojen tehtävänä on turvata kansalaisten peruspalvelut, perusoikeudet, oikeusturva sekä terveellinen elin- ja työympäristö. Suomessa on kuusi aluehallintovirastoa eli AVIa, jotka kukin hoitavat tehtäviään omalla alueellaan. AVIt muodostuvat vähintään yhdestä maakunnasta, ja ne valvovat, että lait toteutuvat ja että palvelut hoidetaan alueilla lakien mukaisesti. AVIt siis valvovat julkishallinnon toimintaa ja lisäksi käsittelevät valitusasioita.
Suomessa on 19 maakuntaa, ja jokainen Suomen kunta kuuluu johonkin maakuntaan. Maakuntaan kuuluvat kunnat muodostavat maakunnan liiton. Maakunnan liitot ovat kuntayhtymiä. Maakunta hoitaa oman alueensa kehittämistä ja laatii alueellensa maakuntakaavan.

Maakunnassa päätöksenteosta vastaavat maakuntavaltuusto, joka on ylin päättävä elin, maakuntahallitus ja maakuntajohtaja. Maakuntavaltuustoon kuuluu jäsenkuntien kunnanvaltuutettuja. Kullakin kunnalla on oikeus nimetä valtuutettujaan maakuntavaltuustoon kunnan asukasluvusta riippuva lukumäärä. Maakuntavaltuustossa ja maakuntahallituksessa poliittisten puolueiden edustajien määrän tulee vastata puolueiden kuntavaaleissa saamia äänimääriä.

Valtion aluehallintoon kuuluu lisäksi maistraatit, Metsäkeskukset, oikeusapupiirit, poliisilaitokset, syyttäjänvirastot, tullit ja ulosottovirastot.

TUOMIOISTUIMET

Tuomioistuimet käyttävät valtaa, joka on riippumatonta muusta julkisten organisaatioiden vallasta. Ne ovat oikeuslaitoksen organisaatioita, jotka ratkovat lakien avulla eri tahojen välille muodostuneita erimielisyyksiä. Esimerkiksi eduskunta ei siis voi suoraan vaikuttaa siihen, miten tuomioistuin jonkin tietyn erimielisyyden ratkaisee, mutta eduskunta säätää lait, joiden pohjalta tuomioistuimet tekevät ratkaisunsa. Tuomioistuimet siis tulkitsevat päätöksissään eduskunnan säätämiä lakeja.

Tuomioistuimet jaetaan yleis-, erityis- ja hallintotuomioistuimiin. Yleistuomioistuimet ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus, joissa ratkotaan rikos-, riita- ja hakemusasioita. Hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja valtakunnan oikeus. Käräjäoikeudet, hovioikeudet ja hallinto-oikeudet ovat alueellisia, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus ja erityistuomioistuimet ovat puolestaan valtakunnallisia eli koko maan kattavia laitoksia.

Käräjäoikeudet tekevät rikos-, riita- ja hakemusasioista päätöksiä ensin eli ensimmäisenä asteena. Kun käräjäoikeus on tehnyt asiasta ratkaisun, asian osapuolet voivat valittaa päätöksestä hovioikeuteen eli toiselle oikeusasteelle 30 päivän kuluessa päätöksestä. Jos valitusta ei tehdä määräajan kuluessa, käräjäoikeuden päätöksestä tulee lainvoimainen.

Hovioikeus toimii ensimmäisenä oikeusasteena vain valtio-, maanpetos- ja virkarikkomusasioissa. Mistä tahansa käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei välttämättä myönnä asialle jatkokäsittelylupaa. Jos lupa jatkokäsittelylle myönnetään, hovioikeus ottaa asian käsittelyynsä toisena oikeusasteena pyytämällä vastausta valituksen tehneen riidan osapuolen vastapuolelta. Tapauksesta riippuen hovioikeus voi pyytää avukseen asian ratkaisussa muun muassa asiantuntijalausuntoja.

Kun hovioikeus on tehnyt asiasta ratkaisun, riidan osapuolet voivat saada korkeimmalta oikeudelta valitusluvan. Jos valituslupaa ei anneta, hovioikeudenpäätöksestä tulee lainvoimainen ja se voidaan panna täytäntöön heti. Jos hovioikeus on toiminut asiassa ensimmäisenä oikeusasteena, valituslupaa ei tarvita.

Korkein oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Sen tehtävänä on ennen kaikkea tehdä asioista ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksiä tarvitaan, koska laki ei aina anna selvää ratkaisua joihinkin asiakysymyksiin. Ennakkopäätös ei sido muita oikeustoimielimiä tekemään samanlaisia päätöksiä mutta antaa niiden käsittelyyn oikeusohjeen

Vain 10 prosenttia muutoksenhakijoista saa valitusluvan korkeimmalta oikeudelta. Jotta valitusluvan voi saada, tulee asian olla ennakkotapaus tai asian käsittelyssä on täytynyt alemmilla oikeusasteilla tapahtua jokin virhe. Myös eräät erityisen painavat syyt ovat peruste myöntää valituslupa. Jos korkein oikeus antaa valitusluvan hovioikeudesta tulevalle asialle, se pyytää riidan valittavan osapuolen vastapuolelta vastauksen samalla tavoin kuin hovioikeuden käsittelyssä. Annettujen tietojen perusteella korkein oikeus tekee asiasta ratkaisun. Korkeimman oikeuden päätöksestä ei voi enää valittaa eteenpäin.

Hallinto-oikeuksissa käsitellään valituksia, joita viranomaisten päätöksistä on tehty. Valtion ja kunnan viranomaiset tekevät työssään päätöksiä, joissa tulee noudattaa lakia. Jos yksityishenkilö tai yhteisö kokee tulleensa viranomaisen päätöksenteossa laittomasti kohdelluksi, päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Viranomaisten on ilmoitettava henkilöille ja yhteisöille, joita päätös koskee, mihin ja milloin päätöksestä voi valittaa. Hallinto-oikeudessa tehdään ratkaisu, onko viranomaisen tekemä päätös ollut laillinen.

Korkein hallinto-oikeus vastaa viranomaisten tekemissä päätösasioissa korkeinta oikeutta, sillä se on omalla toimialallaan korkein oikeusaste. Hallinto-oikeuden sekä joistakin markkinaoikeuden tekemistä päätöksistä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus ei aina ole automaattinen, vaan joissakin asioissa vaaditaan valituslupa. Korkein hallinto-oikeus tekee ratkaisuja hyvin monenlaisissa virkamiesten toimintaa koskevissa asioissa.

Markkinaoikeus on erityistuomioistuin, jonka ratkaistavaksi päätyvät kilpailutuksia, hankintoja ja valvontaa koskevat asiat sekä markkinaoikeudelliset, teollis- ja tekijänoikeudelliset asiat.

Vakuutusoikeus on erityistuomioistuin, joka käsittelee etuuksia koskevia muutoksenhakuja. Jos et esimerkiksi ole tyytyväinen Kelalta saamaasi opintotukipäätökseen, voit valittaa päätöksestä vakuutusoikeuteen. Valittaa voi kuitenkin vain siinä tapauksessa, että päätökseen on liitetty valitusosoitus eli kerrottu, milloin ja mihin päätöksestä voi valittaa.

Työtuomioistuin on erityistuomioistuin. Työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia turvataan työ- ja virkaehtosopimuksilla, joita osapuolet eivät kuitenkaan aina tulkitse samalla tavoin. Tällaiset riita-asiat käsitellään työtuomioistuimessa. Työsopimuksia, jotka solmitaan työnantajan ja työntekijän välillä, koskevat riidat käsitellään käräjäoikeudessa.

Valtakunnanoikeus on erityistuomioistuin, joka käsittelee vain tietyille valtion virkamiehille ja poliitikoille osoitettuja syytteitä. Näitä henkilöitä ovat hallituksen jäsenet, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Jos näitä henkilöitä syytetään laittomasta toiminnasta omassa työssään, asia käsitellään valtakunnanoikeudessa. Valtakunnanoikeudessa käsitellään myös, jos Suomen presidenttiä syytetään rikoksesta. Valtakunnanoikeuden syyttäjä on aina valtakunnansyyttäjä. Koska valtakunnanoikeuden toimiala on kapea, kokoontuu se varsin harvoin.

KOLMIKANTA JA TULOPOLITIIKKA

Suomessa työntekijöiden ja työnantajien kannalta keskeisiä päätöksiä tehdään keskitettyjen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhteistyönä. Näitä järjestöjä kutsutaan yhteisnimellä työmarkkinajärjestöt. Työmarkkinaneuvotteluihin osallistuu työntekijä- ja työnantajajärjestöjen lisäksi yleensä myös hallitus, minkä vuoksi onkin tapana puhua kolmikannasta.

Kolmikanta johtaa tulopolitiikkaa, jolla siis tarkoitetaan tulonjaosta ja työehdoista sopimista. Tulopolitiikasta on ollut tapana pyrkiä tekemään tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli TuPo. Työmarkkinajärjestöt ja hallitus neuvottelevat keskenään yleiset linjat, ”raamit” työmarkkinoista: palkoista, tulonjaosta ja sosiaalipoliittisista toimista. Jos yksimieliseen sopuun päästään, saadaan TuPo aikaiseksi.

Monesti mediasta saa lukea ja kuulla lakoista ja muista työriidoista. Tällaisia on historian aikana syntynyt paljon, kun työmarkkinajärjestöt ovat yrittäneet päästä yhteisymmärrykseen. Työntekijäjärjestöt ajavat työntekijöiden etua ja työnantajajärjestöt työnantajien etua. Ristiriidoilta on vaikea välttyä, kun kumpikin osapuoli pitää tiukasti kiinni omista tavoitteistaan. Hallitus pyrkii johdattelemaan ja ohjailemaan neuvotteluja, ja välillä hallitusta syytetäänkin, että se ajaa liian vahvasti toisen puolen etuja.